Missä ilo luuraa?

with Ei kommentteja

Oletko miettinyt joskus minne ilosi katosi? Minä olen ja usein viime vuosien aikana. Minun elämästäni aito sydämen ilo katosi jo kauan sitten. Elämästä tuli selviytymistä, suorittamista ja täydellisyyteen pyrkimistä. Ilolle ei yksinkertaisesti jäänyt enää tilaa. Jäljelle jäi vain kasa tukahdutettuja tunteita, jonka alle ilokin piiloutui. Tuon kasan alta ei ilo jaksanut enää ponnistaa näkyviin. Kun piilotamme jonkun tunteen, piilotamme silloin kaikki tunteemme. Emme voi valita piilottaa vain jotakin yksittäistä tunnetta vaan piilotamme kaikki. Yleensä haluamme piilottaa negatiivisiksi kokemiamme tunteita, koska niiden kokeminen tuntuu epämukavalta. Samalla piiloutuu positiiviseksi kokemamme tunteet. Jäljelle jäävät vain tukahdetut tunteet ja mikään ei tunnu enää miltään. Miten voisikaan, koska olemme päättäneet olla tuntematta tunteita.

Kun lähdin purkamaan (lue tuntemaan) tuota tukahdutettujen tunteiden kasaa, aloin vähitellen päästä jälleen käsiksi iloon. Tuohon sydämessä kuplivaan lämpimään tunteeseen. Kun tunteita alkaa jälleen tuntea, se voi pelottaa. Tunteiden voima voi saada tuntemaan epävarmuutta. Kuinka selviän niiden kanssa. Paluuta tukahduttamiseen ei kuitenkaan enää ole, jäljelle jää tunteiden rohkea kohtaaminen kaikessa voimakkuudessaan. Usein voidaan ajatella, että negatiivisten tunteiden kokeminen pelottaa, mutta myös ilon tunteminen voi pelottaa. Keho voi ylireagoida iloon. Minulla keho menee helposti ylikierrostilaan ilon kokemisesta. Energia kääntyy sisäänpäin, kun sen pitäisi kääntyä kehosta ulos. Pitkään mietin, että miksi näin. Mietin, että enkö voi olla iloinen ilman, että keho reagoi näin voimakkaasti. Nyt olen ymmärtänyt, että yritin tukahduttaa ilon voimakkuutta. En sallinut sen tulla ulos koko voimalla vaan kontrolloin ajattelemalla, ettei sovi innostua, saatikka riehaantua. Olihan se tuttu ajattelumalli jo lapsuudesta. Koska tunne ei saanut virrata vapaasti, se jäi pyörimään kehoon. Kuinka usein me toimitaan juurikin näin? Jollain tavalla estämme tunteen virtausta. Sitä ei välttämättä edes arjessa huomaa, koska olemme tottuneet kontrolloimaan tunteitamme. Tunteita ei kuitenkaan hallita kontrolloimalla vaan tuntemalla ja hyväksymällä ne koko laajuudessaan ja muodossaan.

Jos ilo on ollut piilossa pitkään, voi olla vaikea miettiä mikä tekee iloiseksi. Tämä vaatii silloin harjoittelua. On lähdettävä rohkeasti kokeilemaan asioita, joiden voisi kuvitella tuottavan iloa. Voi myös miettiä mikä lapsena sai sydämen läkähtämään ja kuplimaan. Myös monet luovat keinot kuten maalaaminen, kirjoittaminen, tanssiminen ja musiikki, auttavat tunteita virtaamaan vapaasti. Vapaa liike ja musiikki ovat erittäin hyviä keinoja aloittaa itsensä kuuntelu. Vapaassa liikkeessä keskitytään kuuntelemaan kehoa, jossa kaikki viisautemme asuu. Mitään ei tarvitse etsiä itsemme ulkopuolelta. Myös erilaiset keholliset menetelmät auttavat löytämään takaisin ilon luokse. Jotta ilon löytää, on sen päälle kertyneitä muita tunteita kohdattava ensin. Ei ole oikopolkua aitoon sydämen iloon.

Kärsivällisyyttä vaaditaan jos ilon kokeminen on ollut hukassa pitkään. Itsekin vielä harjoittelen ilon tuntemista. Halusin tuoda tätä näkökulmaan esiin, koska usein ajatellaan, että ilon kokeminen on helppoa. Ei se välttämättä ole. Ilo on tunne siinä missä muutkin tunteet. Jos ilo ei ole ollut sallittua omassa elämässä, miten sen tunteminen voisi olla helppoa. Meillä on kansana vielä tovi matkaa aitoon sydämen iloon, sillä melankolisuus on värittänyt kulttuuriamme aina. Sananlasku ”itku pitkästä ilosta” kuvaa hyvin suhtautumistamme iloon. Jotain pahaa voi tapahtua, jos sallimme iloa liikaa. Onneksi tunteista puhutaan jo paljon ja koskaan ei ole myöhäistä oppia uusia tunnetaitoja. Jos kaipaat apua tunteiden käsittelyyn, ota yhteyttä. Tekemäni intuitiivinen energiahoito ja ohjaamani valmennukset auttavat tunteiden käsittelyssä. On myös paljon muita keinoja. Tärkeintä on, että löydät itsellesi sopivat keinot. Joskus se vaatii monenlaista kokeilua ennen kuin itselle sopivat keinot löytyvät.

Salli ilosi tulla esiin piilosta!

Halauksin Marjo

”Rohkeutta kulkea omaa polkua & luottamusta sydämen ääneen”